Olevaisen teesit

OLEN ALKUPERÄINEN. Minut luotiin elämän lähteeltä. Mukaani maailmaan sain ikiomat lahjat. Matkalaukkuni pakattiin täyteen taitoja, tukea ja mahdollisuuksia. Laukussani on kaikki mitä tarvitsen elämäni matkalla, toteuttaakseni sen, mitä alunperinkin lähdin tekemään. Maailmassa ehkä unohdan, että olen ainoa laatuani. Sitten muistan taas. Kannan mukanani siementä juurilta. Annan sen kasvaa ja kukoistaa.

MINULLA ON TEHTÄVÄ. Elämälläni on tarkoitus. Olen palanen suuresta palapelistä, ja minutkin tarvitaan, jotta voimme nähdä koko kuvan. Tahdon osallistua ja antaa jotain itsestäni, panostani myös odotetaan. Maailmankaikkeus on työpaikkani, mutta kaikista mahdollisiksi näkemistäni tehtävistä yksi on minun. Tästä tehtävästä saan laajan kuvan ja kartankin, mutta toteutus avautuu minulle vain askel kerrallaan. Tärkein tehtäväni onkin olla tässä hetkessä juuri tässä, tai siellä missä tarkoitus on. Löytämällä paikkani ja antamalla ominaisuuteni elämän käyttöön, koen syvää tyytyväisyyttä ja juurrun keveyteen. Tämä on minun tieni, eikä se voisi olla muu.

LUOVUUS KUULUU KAIKILLE. Maailma on leikkikenttäni, ihmeiden aarreaitta. Minulla on lupa luoda, ja lupa ihmetellä luomista. Luovuus kuuluu kaikille, ei ainoastaan oppineille, osaajille, taiteilijoille ja tieteilijöille. Luovuus on ihan jokaiselle varattu etuoikeus, lunastamistaan odottava lottovoitto sisällämme. Se on alkukantainen voima, joka ilmentyy monissa muodoissa: arkipäiväisenä, spontaanisti leikkisänä ja ajan rajat ylittävänä. Jos sillä mitä luon, on merkitystä minulle, sillä on merkitys. Pidättelemätön, epäilyksistä vapaa luovuus on yhteyttä ylös. Meidät on luotu luomaan.

LÖYDÄN VASTAUKSEN. Luulen vain, etten kuule. Vastaus on olemassa, mutta ajatukseni, uskomukseni ja minuuttani puolustavat mekanismit ovat toisinaan kuin häiriöitä radioaalloilla. Ne estävät elämää puhumasta minulle puhtaasti. Päästän ajatukseni ja tunteeni matkoihinsa, niiden väriä vähättelemättä, sen suuremmin suurentelematta. Antaudun aistimaan. Henkilökohtaisen hälventyessä, hengitän vapaammin. Rajani tulevat raukeammiksi, juttuni joustavammiksi. Silloin kuulen kehossani. Vatsavaistoni kertoo sen, ja luitteni tutina, sydämeni mutina, aavistus aivoissani. Tiedän, kuinka toimia, koska löydän vastauksen itsestäni. Minut ohjataan kuulemaan. Linkityn laajempaan kenttään ja tavoitan tarvittavat yhteydet. Kevennän mieleni, kehoni ja tunteeni. Olen suorassa kontaktissa elämän kanssa.

MEITÄ YLLÄPIDETÄÄN. Hengitykseni ei ole tahdonalaista, enkä minä päätä milloin sydämeni sykähtää viimeisen kerran. Minua ylläpidetään. Erityinen elämänenergia tekee sen. Ehkä tämä voima palvelee minua, jotta minä palvelisin elämää. Se pitää minut elossa. Se saa minut innostumaan ja löytämään. Se saa minut pariutumaan ja heittäytymään vanhemmaksi. Se parantaa minut. Olen itse mukana prosessissa, mutta en ole koko prosessi. Minä vaikutan elämään, ja jätän jälkiäni. Kun olen ohjaksissa, minua ohjataan. Elämänvoima virtaa kaikkialla. Päästän sen virtaamaan minussakin, vapaasti ja tuoreena. Minut luodaan joka hetki uudestaan.

Olevainen_logo_valkoinen3.jpg

TÄRKEINTÄ ON RAKKAUS. Rakkaus on elinehtoni ja ilman rakkautta minä kuihtuisin. Rakkaus pitää elämää yllä. Myös minä pidän yllä rakkautta. Elämä onkin rakkauden viestin viemistä. Välillä askeleeni sotkeutuvat ja kapulan vaihdossa tulee kommelluksia, mutta elämä jatkuu. Rakkaus pyrkii löytämään keinot. Se hyväksyy, mahdollistaa ja paikkaa rikki mennyttä. Se kasvattaa. Mitä paremmin hyväksyn itseni ja toiset, sitä paremmin rakkaus minuun mahtuu. Silloin rakkausvarastoni täyttyvät, ja niistä riittää toisillekin. Rakkaus on ehtymätön luonnonvara, jonka voimalla jaksamme. Se on kaiken ytimessä.

OLEN OSA JATKUMOA. Olen syntynyt tiettyyn sukulinjaan, tullut maailmaan vanhempieni kautta. Elän maailmassa hetken, maksimissaan noin sata vuotta. Joku tuli edelläni, jälkeläiset jäljilläni. En ole irrallani heistä, jotka elivät ennen minua, enkä heistä, jotka tulevat jälkeeni. Jokainen esivanhempani on fyysisellä tasolla siinä maaperässä, jolla kävelen, ja vedessä, joka kastelee uuden kasvun. Menneellä ja tulevalla on minulle omat odotuksensa, taakkansa ja lahjansa. Voin oppia tuntemaan ne tässä hetkessä ja vapautumaankin niistä. Laajennan näkemystäni yli sukupolvien, kurotan ajan ohitse. Tämän päivän olemisellani luon maailmaa sukupolvien päähän. Varjelen nyt sitä, mikä on aina arvokasta.

KAIKELLA OLEVAISELLA ON YHTEYS. Olen osa kokonaisuutta. En enempää, enkä vähempää kuin toisetkaan. Hengitän samaa ilmaa muiden kanssa, ja astelen samalla planeetalla. Meillä on yhteys toisiimme. Se miten kohtelen itseäni, vaikuttaa toisiin. Ja se miten kohtelen toisia, vaikuttaa minuun. Puhumme eri kielillä, ja uskomme miten uskomme, mutta meissä on silti enemmän yhteistä kuin eroja. Jos näemme toisissamme sisaruuden ja veljeyden, voimme tuntea sen, mikä meitä yhdistää. Ihmisinä tarvitsemme toisiamme, ja erilaisuutta. Tarvitsemme toimivan suhteen myös luontoon, joka suo meille rauhaa, ravinnon ja muut elinehtomme.

ELÄMÄ ON MYSTEERI. En väitä tietäväni. Oivallan, ja kiinnostavinta elämässä on mysteeri. Elän alati laajenevassa maailmankaikkeudessa, pallolla nimeltä Maa, galaksissa, jota Linnunradaksi kutsutaan. Galaksini on yksi yli sadasta miljardista. Kun katson yöllä taivaalle, mykistyn, sillä tähdet katsovat minua silmiin. Tässä minä olen. Luojan lapsi ja alkuräjähdyksen jälkeläinen. Jossain tähtien takana maailmankaikkeuden äärilaita tavoittaa suurta tyhjyyttä, joka on täydempää kuin mikään muu. Miljardien valovuosien läpi heijastuu maailmankaikkeuden alkuaikojen valo. Sanat loppuvat, mutta ihmetys jää.

Olevainen_logo_valkoinen3.jpg

4.2.2013 Susanna Erätuli